1.10.2007 tuli voimaan laki vesikulkuneuvorekisteristä.  Kaikki yli 5,5-metriset veneet on rekisteriin pantava.  Ja jo aiemmin on säädetty vesiliikennelaissa rekisteröidyn moottorikäyttöisen veneen kuljettajan minimi-iäksi 15 vuotta.  Ja IMHO kaikki oikeat perhekäyttöön rakennetut asuttavat ja turvalliset matkapurjeveneet ovat yli 5,5-metrisiä (18 jalkaa) ja moottorilla varustettuja eli moottorikäyttöisiä.

Tässä näkyy suomalaisen lainsäätäjän hienostunut, kaukokatseinen ja yhteiskunnan etuja ajavan politiikan etukäteisvarautuminen tämänkaltaisiin ongelmiin.  Meriteiden säännöissä puhutaan aluksen päällikön vastuusta ja velvoitteista.  Meriteiden säännöt on Suomen valtion 1977 ratifioima valtiosopimus.  Vesiliikennelaki (1996) puhuu veneen kuljettajasta mallinaan auton kuljettaja (= ajo-oikeus tulee olla jokaisella, joka pitää jotenkin kiinni ratista auton liikkuessa).  Eli kansainvälisesti uskotaan aluksen päällikön kykenevän päättämään kuka pitää ruorista kiinni, Suomessa isoveli valvoo tätäkin.  No, aikaisemmin tämä koski ainoastaan riistokapitalistien ökyveneitä, jolloin on aina ymmärrettävää, ettei viittäkymmentä solmua saariston sokkeloissa kiitävän 60-jalkaisen purren kuljettajaksi voitu ratsiassa väittää veneen ainoaa selvää 12-vuotiasta.  Mutta mitä ihmettä tällä kiellolla on purjeveneiden ja hitaiden matkamoottoriveneiden kanssa tekemistä?  Paitsi tietenkin se, että on kiva säätää.  Ainakin, jos ei itse harrasta veneilyä lasten kanssa.

Venerekisterilaki on kokonaisuudessaan siviilipurjehtijan ymmärryksen ulkopuolella ja sen tarkoituksena lienee kauniista saatesanoista huolimatta ainoastaan kerätä verotuspohjan laajentamiseksi riittävää tietoa yli 5,5-metrisistä luksusveneistä.  Veneilyalan järjestöistä ymmärtääkseni ainoastaan Purjehtijaliitto vastusti lakia. 

Meripartiotoiminnan lopettamiseen olisi riittänyt selväsanaisempiakin keinoja kuin sudarien ja venekuntalaisten ajo-oikeuden kieltäminen.  Jos tällainen usein seurakunnan tukema nuorisotyö niin kovasti on jotakuta harmittanut, niin miksi asiasta ei sitten voi keskustella oikealla nimellä?  Tai kuvitteleeko lainlaatija, että 15-vuotiaan saa innostettua meripartiotoiminnasta sillä, että "saa itse ohjata venettä"?  Ja ne 7 -14 -vuotiaat istuvat kiltisti katsomassa, kukin vuorollaan vinssiä veivaten?

Hieman tämä yhteiskunnan sääntely myöskin risoo asenteelliselta tasoltaan.  Minä olen - kun en ole parempaa ymmärtänyt - pyrkinyt opettamaan jälkikasvulle vastuullista veneilyä saaristossamme, jossa kirkkaat vedet eivät enää ala Airiston eteläpäässä.  Olen ehkä itsekkäästi pyrkinyt innostamaan jälkikasvua veneilyyn kaikin tavoin; karttatuntemusta, merimerkkejä ja navigointia on harjoiteltu parivuotiaasta.  Lisäksi olen pyrkinyt opettamaan veneiden käsittelyä vastuullisesti heti kun lapsen pituus sen sallii.  Enpä tiennyt ryhtyväni lainrikkojaksi, kun ajattelin ensi kaudella opettaa 10-vuotiaan poikani rantautumaan 12-metrisellä veneellä.  Minä kun kuvittelin, että veneilyturvallisuutta kokonaisuutena edistää kaikkien veneessäolijoiden aluksenkäsittelytaito, ei 10-tonnista venettä kokematon ensiyrittämällä laituriin pistä, jos vaikka vakituinen perämies/kippari/kuljettaja olisi sairastunut.  Kumiveneellä harjoittelu jatkuu, mutta se ei ole se sama juttu, painoakin vaan 25 kiloa.

Ilmeisesti myös lainlaatijan ja lausunnonantajien oma muisti pätkii; aika harva meistä viisikymppisistä purjehtijoista on aloittanut veneilyuransa yli 15-vuotiaana.  Kyllä se kaipuu meren rannalle ja merelle on tullut äidinmaidossa.  Veikkaan että aika moni muistaa lapsuudestaan juuri mereen liittyviä hienoja asioita: pitkät kuumat kesät ja lämmin vesi sekä veneretket lähisaariin.  Ja taitaa aika moni muistaa nekin hetket, kun sai turvallisesti pappan sylissä ekan kerran ohjata isoa venettä.  Ja hieman vanhempana retkeiltiin yksin, kavereiden kanssa.  Ja molemmat kokemukset alle 15-vuotiaana.  Valitettavasti tikanpoikaperiaatteella 13-14 -vuotiaalla voi olla omasta mielestään parempaakin tekemistä kuin istua veneessä ihmettelemässä ja aikaa tappamassa.  Tietenkin vauraampi kansanosa voi ostaa alle 5,5-metrisen veneen mastolla tai ilman ja antaa sen lasten retkikäyttöön.  Ja voihan pennuille ostaa kolmemetrisen moottoriveneen parikymmentäheppaisella snurralla, sillä voi pöristellä mökin ympäristössä kolmeakymmentä solmua, laillisesti.

Jo muinaiset roomalaiset ovat olleet huolissaa nuorison nykymenosta, mutta mitä todettuja haittoja on missään ikinä ollut alle 15-vuotiaista purjehtijoista?  Kyllä kaikki viimekesäiset koetut "tilanteet" niin rannalla kuin vesilläkin ovat olleet aikuisten kipparien aiheuttamia.  Ja joka kerta näkyvin piirre on ollut - tyhmyyden lisäksi - silkka kokemattomuus.  Olen melko varma siitä, että pienestä asti veneilleet lapset eivät sido aikuisenakaan Bavariaansa rullagenoan skuutilla Gullkronan rantaan (kätevä monikäyttököysi?) ja muistavat varmistaa, että ankkuri lukitaan paikalleen noston jälkeen jotta se ei roikkuessaan puolen metrin ketjun päässä jyski keulaa pilalliseksi sankaripurjehduksella.

No, ehkä matkaveneily ei olekaan koko perheen juttu.  Raahataan kakaroita mukana niin kauan kun ne saa veneeseen taivutettua ja pidetään ne sisätiloissa pleikkaa pelaamassa tai värityskirjaa värittämässä, Utöstä Gotska Sandöhön ehtii tehdä kaikenlaista sillä aikaa kun oikeat ihmiset purjehtivat, seurustelevat ja navigoivat vaikkapa tähtitaivaasta nauttien.

Voi kuinka toivon, että olen ymmärtänyt tämänkin asian väärin.  Mutta varmuuden vuoksi: Lapsiperheet, rekisteröikää veneenne vasta siirtymäkauden lopussa, ehkä voisimme tehdä sen kaikki samana, viimeisenä pävänä.  Samalla kannattaa tarkkaan miettiä, mitä rekisteritietoihin täyttää, tiedot kun ovat kuitenkin kohta verotuksen pohjatietoina.  Ja rekisteriin merkittävä purjeveneen suurin nopeus purjeilla ajettaessa kiinnostaa näin luonnontieteilijänä, oikea purjevenehän liikkuu purjeillä huomattavasti nopeammin kuin moottorilla, mutta suurimman mahdollisen nopeuden laskeminen onkin oma lukunsa, vaikka rajoittuisi ainoastaan Itämerellä mahdollisiin sääolosuhteisiin.

Pienten, rekisteröitävien purjeveneiden omistajat voivat lisäksi miettiä, minne rekisterinumeronsa kiinnittävät.  Tunnus kun herkästi vaatii 10 x 50 cm tilan, ja sen tulee olla aina näkyvissä.  Puomihan olisi muuten hyvä, mutta entä kun vene on telakonnin yhteydessä siirtoajossa ilman takilaa?