Myytävänä erittäin siisti ja hyvin pidetty H-vene L-627. Myydään perheenlisäyksen takia.

Runko ja riki hyvässä kunnossa, UUSI MOOTTORI (ajettu n 30 h), sisätilat puhtaat ja puuosat käsitelty ja huollettu, ei homeongelmaa, patjat uusittu 2000 ja säilytetty talvet pestyinä kuivassa ja lämpimässä varastossa.
Ulkopuoliset puuosat huollettu ja lakattu -08. Purjeet säilytetty
kuivassa rullattuina, köydet pesty aina kauden jälkeen. Kannettva
Iwatani-kaasukeitin, lisätietoja:
http://www.tokyokan.fi/tuotteet.html
http://www.iwatani.com/

Katsastettu vuosittain luokkaan 3, kauppaan kuuluvat purjeveneiden
katsastusluokkaa 3 vastaavat varusteet poislukien: henkilökohtaiset
kellunta- ja turvallisuusvarusteet, merikartat ja navigointivälineet,
hätäraketit yms, EA-varusteet.

Lisävarusteet:
- Sytytinliitin (esim. kännyn laturin kytkentää varten)
- Sähköjärjestelmä osin uusittu, moottori lataa n 60Ah akkua käytön aikana
- Muotoillut H-veneen avotilan istuintyynyt
- Kiinteät uimaportaat perässä
- Sisätilojen patjat vm 2000, säilytetty talvet pestyinä kuivassa varastossa
- Mercury Sailpower 4 hv perämoottori, vm 2006, käyttötunteja n 30,
sisältää akkulaturin
- Sisäsalongin kattovalo
- 2 purjekertaa, siistit ja vähänkäytetyt kisapurjeet sekä
sisäänajetut retkipurjeet, isopurjeissa reivireiät
- Keulaluukussa tuuletusventtiili
- Venepukki
- Palovaroitin

Hinta 6900 €
Rekisterinumero L-627

Myyntihinta sisältää haluttaessa vesillelaskun ja rikauksen telakalla
Rymättylässä. Veneen kevätkunnostus tehty.

Kuvia nähtävillä Nettiveneessä
http://www.nettivene.com/viewBoat.php?id_boat=294564
sekä saatavilla myös sähköpostitse sonja.voipio@tkk.fi

Yhteydenotot: Sonja Voipio (040 506 7449)

Katso tarkemmat tiedot täältä:

http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=77396528

Jos vierastat Huuto.netin kaupankäyntiä, niin voit myös ottaa suoraan yhteyttä:

pirkko.schildt@iki.fi

Jo alkaa löytyä käyttöä päivitetylle venerekisterille.  Luonnonsuojeluliitto esittää tiedotteessaan 15.4.2008 moottoriveneille päästömaksuja ja kattonopeutta, maantieliikenteen malliin.

Päästömaksu on kannatettava asia.  Ehdottomasti.  Nimittäin jos samalla vesiliikenne vapautetaan nykyisestä päästömaksusta, jota kutsutaan veroksi, jota päästölähteessä, eli polttoaineessa, on merkittävästi.  Samalla saataisiin pakokaasujen hiukkaspitoisuudet kuriin, sillä toki päästöt normitettaisiin vuosittaisen katsastuksen yhteydessä tehtävän pakokaasuanalyysin perusteella, maantieliikenteen malliin.  Venekatsastus vapaaksi kaikille yrittäjille, saatan kuvitella sitä ruuhkaa joka syntyy 33-jalkaisten ajaessa Seinäjoen B2-katsastajille tarjouksen perässä.  Ja tietenkin veneen vesillelaskemisen ehto on voimassaoleva pakokaasumittaus ja sen perusteella suoritettu päästömaksu.

Ja syykin on selvä, ainakin Luonnonsuojeluliiton mukaan: "matalat lahdet kalojen kutupaikkoina ja herkkien lajien esiintymisalueina kärsivät veneilyn aiheuttamista haitoista".  Aivan oikein!  Pois moottoriveneilijät matalista kutulahdista muskeliveneillänne mutun kutua häiritsemästä!  Ainakin on asetettava 15 sentin raja häiriöpäristelylle.

Luonnonsuojeluliitto ymmärtää myös paatinpohjaeliöiden vaikutukset polttoaineenkulutukseen tms: "Vastuulliset veneilijät huomioivat herkkää ympäristöä myös esimerkiksi välttämällä pohjien myrkkymaalausta, joka on korvattavissa oikein ajoitetulla pohjapesulla".  Hienoa, kyllä minä ainakin vuokraan viherpiiperön jynssäämään paatin vedenalaisia osia näkkien kiinnittymisviikoilla vaikka kymmenen päivän välein.  Äkkihän sitä koijärvi-amfibio-piiperö läpikäy muutaman kymmenen neliötä pohjaa, osittain runsaat pari metriä pinnan alla.  Ja urakkaahan helpottaa se, että veneet ovat herkillä alueilla muutaman sadan kappaleen nipuissa ja näkki kiinnittyy vissiin kolmen viikon aikana.

Venerekisteriinhän talletetaan suurin nopeus.  Verotettavat nopeakulkuiset veneet lienevät niitä, joiden huippunopeus on 10 km/h tai enemmän?

Tiedote: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2008/luonnonsuojeluliitto-esittaa-moottoriveneille-paastomaksuja

Jos jollain sattuisi olemaan nurkissaan vanhahko venetraileri, mielellään tehdasvalmisteinen (Kärppä, Muuli, Vihe, yms.), niin olen kiinnostunut ostamaan. Heikkokuntoinenkin käy.

t:

Veijo Pönni
050-5426747
veijo.ponni@tse.fi

1.10.2007 tuli voimaan laki vesikulkuneuvorekisteristä.  Kaikki yli 5,5-metriset veneet on rekisteriin pantava.  Ja jo aiemmin on säädetty vesiliikennelaissa rekisteröidyn moottorikäyttöisen veneen kuljettajan minimi-iäksi 15 vuotta.  Ja IMHO kaikki oikeat perhekäyttöön rakennetut asuttavat ja turvalliset matkapurjeveneet ovat yli 5,5-metrisiä (18 jalkaa) ja moottorilla varustettuja eli moottorikäyttöisiä.

Tässä näkyy suomalaisen lainsäätäjän hienostunut, kaukokatseinen ja yhteiskunnan etuja ajavan politiikan etukäteisvarautuminen tämänkaltaisiin ongelmiin.  Meriteiden säännöissä puhutaan aluksen päällikön vastuusta ja velvoitteista.  Meriteiden säännöt on Suomen valtion 1977 ratifioima valtiosopimus.  Vesiliikennelaki (1996) puhuu veneen kuljettajasta mallinaan auton kuljettaja (= ajo-oikeus tulee olla jokaisella, joka pitää jotenkin kiinni ratista auton liikkuessa).  Eli kansainvälisesti uskotaan aluksen päällikön kykenevän päättämään kuka pitää ruorista kiinni, Suomessa isoveli valvoo tätäkin.  No, aikaisemmin tämä koski ainoastaan riistokapitalistien ökyveneitä, jolloin on aina ymmärrettävää, ettei viittäkymmentä solmua saariston sokkeloissa kiitävän 60-jalkaisen purren kuljettajaksi voitu ratsiassa väittää veneen ainoaa selvää 12-vuotiasta.  Mutta mitä ihmettä tällä kiellolla on purjeveneiden ja hitaiden matkamoottoriveneiden kanssa tekemistä?  Paitsi tietenkin se, että on kiva säätää.  Ainakin, jos ei itse harrasta veneilyä lasten kanssa.

Venerekisterilaki on kokonaisuudessaan siviilipurjehtijan ymmärryksen ulkopuolella ja sen tarkoituksena lienee kauniista saatesanoista huolimatta ainoastaan kerätä verotuspohjan laajentamiseksi riittävää tietoa yli 5,5-metrisistä luksusveneistä.  Veneilyalan järjestöistä ymmärtääkseni ainoastaan Purjehtijaliitto vastusti lakia. 

Meripartiotoiminnan lopettamiseen olisi riittänyt selväsanaisempiakin keinoja kuin sudarien ja venekuntalaisten ajo-oikeuden kieltäminen.  Jos tällainen usein seurakunnan tukema nuorisotyö niin kovasti on jotakuta harmittanut, niin miksi asiasta ei sitten voi keskustella oikealla nimellä?  Tai kuvitteleeko lainlaatija, että 15-vuotiaan saa innostettua meripartiotoiminnasta sillä, että "saa itse ohjata venettä"?  Ja ne 7 -14 -vuotiaat istuvat kiltisti katsomassa, kukin vuorollaan vinssiä veivaten?

Hieman tämä yhteiskunnan sääntely myöskin risoo asenteelliselta tasoltaan.  Minä olen - kun en ole parempaa ymmärtänyt - pyrkinyt opettamaan jälkikasvulle vastuullista veneilyä saaristossamme, jossa kirkkaat vedet eivät enää ala Airiston eteläpäässä.  Olen ehkä itsekkäästi pyrkinyt innostamaan jälkikasvua veneilyyn kaikin tavoin; karttatuntemusta, merimerkkejä ja navigointia on harjoiteltu parivuotiaasta.  Lisäksi olen pyrkinyt opettamaan veneiden käsittelyä vastuullisesti heti kun lapsen pituus sen sallii.  Enpä tiennyt ryhtyväni lainrikkojaksi, kun ajattelin ensi kaudella opettaa 10-vuotiaan poikani rantautumaan 12-metrisellä veneellä.  Minä kun kuvittelin, että veneilyturvallisuutta kokonaisuutena edistää kaikkien veneessäolijoiden aluksenkäsittelytaito, ei 10-tonnista venettä kokematon ensiyrittämällä laituriin pistä, jos vaikka vakituinen perämies/kippari/kuljettaja olisi sairastunut.  Kumiveneellä harjoittelu jatkuu, mutta se ei ole se sama juttu, painoakin vaan 25 kiloa.

Ilmeisesti myös lainlaatijan ja lausunnonantajien oma muisti pätkii; aika harva meistä viisikymppisistä purjehtijoista on aloittanut veneilyuransa yli 15-vuotiaana.  Kyllä se kaipuu meren rannalle ja merelle on tullut äidinmaidossa.  Veikkaan että aika moni muistaa lapsuudestaan juuri mereen liittyviä hienoja asioita: pitkät kuumat kesät ja lämmin vesi sekä veneretket lähisaariin.  Ja taitaa aika moni muistaa nekin hetket, kun sai turvallisesti pappan sylissä ekan kerran ohjata isoa venettä.  Ja hieman vanhempana retkeiltiin yksin, kavereiden kanssa.  Ja molemmat kokemukset alle 15-vuotiaana.  Valitettavasti tikanpoikaperiaatteella 13-14 -vuotiaalla voi olla omasta mielestään parempaakin tekemistä kuin istua veneessä ihmettelemässä ja aikaa tappamassa.  Tietenkin vauraampi kansanosa voi ostaa alle 5,5-metrisen veneen mastolla tai ilman ja antaa sen lasten retkikäyttöön.  Ja voihan pennuille ostaa kolmemetrisen moottoriveneen parikymmentäheppaisella snurralla, sillä voi pöristellä mökin ympäristössä kolmeakymmentä solmua, laillisesti.

Jo muinaiset roomalaiset ovat olleet huolissaa nuorison nykymenosta, mutta mitä todettuja haittoja on missään ikinä ollut alle 15-vuotiaista purjehtijoista?  Kyllä kaikki viimekesäiset koetut "tilanteet" niin rannalla kuin vesilläkin ovat olleet aikuisten kipparien aiheuttamia.  Ja joka kerta näkyvin piirre on ollut - tyhmyyden lisäksi - silkka kokemattomuus.  Olen melko varma siitä, että pienestä asti veneilleet lapset eivät sido aikuisenakaan Bavariaansa rullagenoan skuutilla Gullkronan rantaan (kätevä monikäyttököysi?) ja muistavat varmistaa, että ankkuri lukitaan paikalleen noston jälkeen jotta se ei roikkuessaan puolen metrin ketjun päässä jyski keulaa pilalliseksi sankaripurjehduksella.

No, ehkä matkaveneily ei olekaan koko perheen juttu.  Raahataan kakaroita mukana niin kauan kun ne saa veneeseen taivutettua ja pidetään ne sisätiloissa pleikkaa pelaamassa tai värityskirjaa värittämässä, Utöstä Gotska Sandöhön ehtii tehdä kaikenlaista sillä aikaa kun oikeat ihmiset purjehtivat, seurustelevat ja navigoivat vaikkapa tähtitaivaasta nauttien.

Voi kuinka toivon, että olen ymmärtänyt tämänkin asian väärin.  Mutta varmuuden vuoksi: Lapsiperheet, rekisteröikää veneenne vasta siirtymäkauden lopussa, ehkä voisimme tehdä sen kaikki samana, viimeisenä pävänä.  Samalla kannattaa tarkkaan miettiä, mitä rekisteritietoihin täyttää, tiedot kun ovat kuitenkin kohta verotuksen pohjatietoina.  Ja rekisteriin merkittävä purjeveneen suurin nopeus purjeilla ajettaessa kiinnostaa näin luonnontieteilijänä, oikea purjevenehän liikkuu purjeillä huomattavasti nopeammin kuin moottorilla, mutta suurimman mahdollisen nopeuden laskeminen onkin oma lukunsa, vaikka rajoittuisi ainoastaan Itämerellä mahdollisiin sääolosuhteisiin.

Pienten, rekisteröitävien purjeveneiden omistajat voivat lisäksi miettiä, minne rekisterinumeronsa kiinnittävät.  Tunnus kun herkästi vaatii 10 x 50 cm tilan, ja sen tulee olla aina näkyvissä.  Puomihan olisi muuten hyvä, mutta entä kun vene on telakonnin yhteydessä siirtoajossa ilman takilaa?

Sunnuntaiyönä 9.9.2007 puoli kolmen aikaan paloi Paraisilla, Stormalössä, Portamarinan telakalla laituriin kiinnitetty Jurmo Cabin.  Syttymissyytä ei toistaiseksi tiedetä, vene ei ollut kiinnitettynä rantasähköön.  Vene ei ollut omalla paikallaan, yleensä paikassa majailee pinehkö purjevene.
   

Vene tuhoutui täysin, naapuriveneet kärsivät käsittämättömän pieniä vahinkoja ja laituri paloi käytännössä poikki.
   
   

Merkittävä onni - tai onnettomuus - kävi oman veneen kohdalla, se kun on kiinnitettynä palaneesta paatista seuraavaan paikkaan, ensimmäiseen palamattomaan paaluun.

Öljyä tihkuu hylystä öljypuomin sisään tasaisesti.  Täytyy vain toivoa, että se myös pysyy puomin sisällä eikä tahraa niitä n. 300 venettä, jotka ovat telakka-alueella.
   

Velkuan Teersalo on hieno paikka.  Pikkuisen unelias tunnelma hämää, sillä satunnaisten kulkijoiden iloksi järjestetään performance-esityksiä.  Viime viikonloppun esitys oli mielestäni katsomisen arvoinen, millainen mahtaakaan olla juhannuksen show.

Tapahtumat alkoivat aivan viattoman näköisesti BMW:n 500-sarjaisen auton lähestyessä kunnan ramppia perässään purjejolla trailerilla.  Esiintyjän nimi tässä prosessissa jäi hieman epäselväksi, mutta on kyllä poliisin tiedossa.  Yksinkertaisuuden vuoksi kutsun häntä Pelleksi.  Pelle ajoi bemarinsa keula edellä rampille ja alkoi hieman tarkemmin miettiä veneenlaskustrategiaa; bemari kun täytti koko rampin.  Pikaisen tuumimisen jälkeen moottori käyntiin, pakki silmään ja tiukasti takalasiin tuijottaen yhdistelmä ylös rampilta.  Peruuttaminen olikin helppoa, sillä jolla kääntyi välittömästi linkkuun kuolleeseen kulmaan.  Hyvästä näkyvyydestä ilahtuneena Pelle peruutti yhdistelmänsä suoraan ylös.  Yleisö seurasi mielenkiinnolla jollan poikittaista pomppimista bemarin vieressä.  Ainakin paikalla ollut korjaamoyrittäjä ihasteli jollan keulan muokkaamia kohokuvioita bemarin c-palkissa ja takaovessa.

Autonmurjomisnäytöksen jälkeen jolla saatiin veteen ja yhteysvene käyntiin ja jolla hinaukseen.  Ja nopeasti pois muutaman karjumisen ja kevätjuhlaliikkeen avittamana.  Jotkut luulivat, että performance oli jo ohi, mutta juttu jatkuu.  Lähtiessään rampilta Pelle ihan tollai vaan nopeesti lähti hinaamaan yhdistelmäänsä lähestyvän lossin edestä.  Koska lossi oli tässä vaiheessa noin kymmenen metrin päässä rannasta seurasimme jännityksellä nousevan vaijerin kulkua.  Mestarillisella ajoituksella Pelle sai kaapattua vaijerin perämoottorin ja veneen väliin ja performanssi jatkui veneen perän nostolla vaijeriavusteisesti potkurin pyöriessä villisti.  Ja kyllä lossista lähtee kauhea ääni, kun se laittaa koneet laakista pakille ja soittaa samalla torvea.

Veneiden irroittamiseksi vaijerista lossi ajettiin kivasti puoleen väliin ja lossimatkustajat nauttivat osaansa performanssista, osa jopa Pelleä kannustaen.  Pelle meloi moottoripaattinsa rantaan ja aloitti "pyllistelen paatin perässä" -osuuden. 

Pelle valitsi taas sattuvasti performanssin paikan; mikä olisikaan ollut parempi paikka kuin yhteysaluslaituri tällaiselle touhulle, koska lossin takana vuoroaan odotteleva Kivimo oli tuonut lisää katsojia performanssiin.  Ei auttanut Kivimon tyyttäily ja hätäiset väistelyt, Pellen peppu pysyi kuuroina korvina moiselle hötköilylle.  Kivimo kiinnittyi viereiseen laituriin ja laivan henkilökunta kävi kertomassa - sikäli kun melulta kuultiin "Anteeksi herra, olette kiinnittäneet aluksenne liikennemerkein yhteysaluskäyttöön osoitetulle laiturille.  Voisitteko kiirehtiä performanssianne, jotta saamme autot ulos yhteysaluksesta.".

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut kymmenkunta minuuttia ja poliisit saapuivat.  "Tehdään paperit tuolla autossa" tervehti virkavalta.

Erään päämiehemme valikoimasta löytyy USB-liitäntäisten kynänterottimien lisäksi varsin kelvollinen 12-volttisella asennussarjalla varustettu digiboksi, jota maahantuoja kuvaa seuraavasti:

"Dilog Seabird SCART-stick, DVB-T viritin televisioon, kaukosäädin

Pieni digi-TV-vastaanotin maanpäällisille vapaille kanaville. Kytke laite TV:n SCART-sisääntuloon, tee automaattinen kanavahaku kaukosäätimellä ja ryhdy katselemaan. Elektrooninen ohjelmaopas (EPG), suosikkiluettelo ja teksti-TV-toiminto ovat heti käytössäsi. Kytkettynä suoraan television SCART-liitäntään laite tarvitsee 14 cm vapaata tilaa television takana. YLE:n tekstitys toimii. Valikko sekä suomeksi että 'på svenska'. Mukana Tetris-peli."

Lisäksi autoasennussarja, jossa 12 V virtakaapeli ja 24 cm scart-jatkokaapeli asennusta helpottamaan, tärisevässä veneessä suoraan television liittimeen kiinnittäminen ei onnistune.

Laite toimii yllättävän hyvin verrattuna muihin testaamiini (parikymmentä erillaista) ja mikä parasta, sen kaukosäätimen silmä on kiinnitetty 1,40 m pitkällä johdolla, eli vehkeen voi ruuvata piiloon kaappiin tms. ja tuoda tuntoelin näkyviin sopivaan paikkaan. 

Mukana painetut, ruotsinkieliset käyttöohjeet, valikot usealla kielellä.  Suomenkielisiä käyttöohjeita ei ole.  Lisätietoja: http://www.seabird.se/

Hinta tepsiläisille digiboxi 50 €, autoasennussarja 20 €.  Tilaustavara.  Koetan pitää varastossa yhtä kappaletta hätäisimmille.  Toimitus vapaasti Tietoniksi Turku tai sop muk.  Meiltä myös aktiiviantennijärjestelmät ja kaapelit.


digi(p)tietoniksi.fi (korvaa (p) @-merkillä).

Terve! Gastin hommat kiinnostaa. Kokemusta perhepurjehduksesta n. 15 vuotta, kisannut vähän FE83:lla, Albin Deltalla ja Marieholm IF:llä. Ikä 21, paino vajaa 80kg. Pystyn lähtemään lyhyelläkin varoitusajalla.

ps. En jää pois kisasta "yllättävien" syiden vuoksi.


Joonas Vasama,  jvvv85@hotmail.com   p. 0407583683