Ne tuhannet nuoret, jotka uusien venetyyppien ansiosta saavat jopa elinikäisen harrastuksen, saavat kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat tajunneet, että tällaisia veneitä tarvitaan, ja lyöneet aatteen läpi innostaen ja uhrautuen.

Kun Vikla tuli Suomeen vuonna 1947, se avasi mahdollisuudet purjehtimiseen aivan uudella tavalla. Viklan saattoi rakentaa omin voimin ja ennen kaikkea kohtuullisin kustannuksin - ja kuitenkin pystyttiin saamaan tasaveroinen kilpailuväline. Ja mahdollisuus tasaveroiseen kilpailuun on kilpapurjehdusinnostuksen perusta. Uusi kevytvenekanta alensi huomattavasti veneenomistajien keski-ikää ja parinkymmenen ikäiset purjehtivat yleisesti omilla veneillään.
Mutta muut urheilulajit saattoi aloittaa jo lapsena. Nappulaliigat pyörivät jalkapalloilussa täysiä kierroksia ja uimarit tekevät maailmanennätyksiä 13-14 vuotiaina. Pitikö tulevan purjehtijan odottaa melkein aikuiseksi?

Optimistijolla ratkaisi tämän asian. Nyt purjehtivat jo alle kymmenvuotiaatkin omilla jollillaan kilpaa - aikuisten säännöillä - ja oppivat nauttimaan tästä mitä monipuolisimmasta ja vivahteikkaimmasta urheilusta. Optimistijollan idea levisi maailmalle USA:sta Tanskan ja muiden pohjoismaiden kautta nopeasti, kun ensin oli järjestäydytty. Nyt purjehditaan Optimistia kaikissa maanosissa. Uuden venetyypin ei olisi tarvinnut olla välttämättä juuri Optimistijolla, toisin sanoen tämä 2,30 m pitkä ja 1,13 m leveä purjehtiva "saippulaatikko".

Pääasia oli, että löytyi vene, joka alensi yhdellä iskulla purjehtijain alaikärajaa käytännöllisesti katsoen 10 vuotta. Kuitenkin on vielä purjehtijoita, jotka eivät tätä tajua, vaan arvostelevat jollaa "oikeat" veneet mittapuunaan. Mutta jopa näin mitattuna Optimistijolla on todella merikelpoinen, ja niillä tuulilla, joissa Optimisti on hankaluuksissa, on muillakin veneillä tekemistä. Purjehdittiinpa äskettäin Optimistilla Tukholmasta Turkuun, ja jolla kesti rasituksen erinomaisesti vaikka tuulet olivat olleet navakat. Mutta on huomattava että varusteiden pitää olla vahvoja ja kaiken kunnossa, sillä vaikka vene on pieni, se ei ole mikään lelu. Sen tulee kestää samat rasitukset kuin isojenkin veneiden.

Optimisti-toiminta kokonaisuudessaan - jollan rakentaminen, maalaaminen, varustaminen, purjehduksen ja kilpapurjehduksen tekniikan ja taktiikan sekä sääntöjen oppiminen, ja lopuksi taistelu kilparadoilla voitoista, on harrastusta parhaimmillaan. Se vaatii monipuolista omatoimisuutta. Mutta tähän meillä Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet tässä meren ja järvien maassa. Jo monet koulut ovat ottaneet rakentamisen ohjelmaansa. Pursiseuroilla, joilla tosin monella on monipuolista Optimisti-toimintaa, on kuitenkin vielä paljon oppimista esimerkiksi Tanskasta. Meillä suhteellisen harva on ryhtynyt tosi juniorityöhön Optimisti-asteella, vaikka se kuuluu itsestään selvänä seuran toimintamuotoihin. Usein unohtuu seuran ensimmäinen sääntöpykälä: "Seuran tarkoituksena on purjehdusurheilun edistäminen ja levittäminen." Tai sitten pelätään vastuuta näin nuorista, tai yksinkertaisesti puuttuu vetäjiä, vanhempia, jotka viitsivät uhrata aikaansa juniorityöhön.

"Optimistit" itse vaativat jo Suomessakin oikeita kilpailuja, oikeita ratoja ja oikeaa kohtelua seuran jäseninä. Ovathan he jo Suomen Purjehtijaliitossakin äänien arvoisia. Nelja Optimistijollaa vastaa yhtä isoa venettä, kun Purjehtijaliiton kokouksissa ratkaistaan eri seurojen äänimäärät. Optimistien kilpailut eivät ole yhtään sen vähäpätöisempiä tehtäviä järjestäjille kuin aikuistenkaan kilpailut. Muun muassa protestien käsittelyn tulee olla mahdollisimman asiallista, ja juuri tämä on purjehduskasvatuksen tärkeimpiä puolia. On huomattava että myös suomalaiset Optimistit ovat päässeet jo Kansaivälisille radoille, joissa karjaisu EAU tai WATER ei tarkoita kehoitusta "anna vettä, minulla on jano!", vaan tiukkaa vaatimusta "TILAA - minulla on kulkuoikeus!".

Suomi on hyvin päässyt mukaan Optimisti-toimintaan ja on tällä hetkellä  ainakin viiden parhaan maan joukossa, mitä tulee yleiseen tasoon ja parhaiden osaamiseen. Edellä voidaan katsoa olevan Tanskan, jossa purjehdus on kansallisurheilu, USA:n, jossa Optimistijollien syntysijoilla purjehditaan ympäri vuoden, sekä vanhojen tunnettujen purjehdusmaitten Ruotsin ja Norjan, joissa tätä kuninkaallista lajia harrastavat myös lapset. Mainittakoon että Optimistijollien vuotuisessa Kansainvälisessä regatassa Ranskassa vuonna 1968 oli mukana 13 maata, edellä mainittujen lisäksi Itävalta, Belgia, Englanti, Ranska, Saksa, Espanja, Rhodesia ja Venezuela. Myös Japani oli ilmoittautunut. Suomi on ollut näissä regatoissa, jotka ovat samalla "Optimistien" MM-kilpailut, joka vuosi vuodesta 1963 ja järjesti itse kisat 1965 Turussa Airiston aalloilla. Mukana olivat silloin USA, Tanska, Norja, Ruotsi, Englanti, Itävalta ja Suomi.

Suomen Optimistijollalliitto on perustettu vuonna 1962. Liiton puheenjohtajana on ollut koko ajan turkulainen "optimisti", kauppaneuvos Yrjö Valli, jota on pidettävä tämän aatteen isänä Suomessa. Hänellä oli hyvät yhteydet tanskalaisiin purjehtijapiireihin ja hän oli matkoillaan havainnut ne suuret mahdollisuudet, jotka tällä pikku veneellä oli nuorisotyömuotona. Suomen Optimistijollaliitto ryhtyi heti turkulaisten pursiseurojen ja silloin Turussa ilmestyneen Purje ja Moottori -julkaisun avulla kauaskantoiseen työhön Optimisti-toiminnan järjestämiseksi eri puolilla maata seuroissa, kouluissa ja kerhoissa. Nyt on Optimistijollien lukumäärä myös Suomessa tuhansissa; lähes 4000 on rekisteröity. Optimistijollaliitto toimittaa piirustuksia, rakennusohjeita, luokkamääräyksiä, oppaita ja filmejä. Lukemattomia luentoja, kursseja ja purjehdusleirejä on järjestetty seurojen avulla. Nykyisin liitto toimittaa myös Optimisti-nimistä lehteä. Joka vuosi järjestetään Optimistijollien Suomen mestaruuskilpailut. Kilpailu käydään kahdessa sarjassa, alle 13-vuotiaiden ja alle 17-vuotiaiden. Purjehdusten perusteella määrätään, ketkä pääsevät edustamaan Suomea Kansainväliseen regattaan. Optimistijolla on helppo kuljettaa autolla, katolla, lavalla tai perävaunulla. Tällä tavoin Optimistit käyvätkin eri puolilta maata kilpailemassa.

Purjehdusurheilu jää helposti vaille huomiota muiden urheilulajien rinnalla. Kilpailut eivät ole katsojien ulottuvilla. Silti osanottajien määrä on usein huomattava. Verrattuna esimerkiksi kahdenkymmenenkahden miehen jalkapallo-ottelun melskeeseen saattaa merellä kilpailla jopa 300 purjehtijaa kaikessa hiljaisuudessa. Nyt kun Optimistijollan aktivoimat purjehduksen "suuret ikäluokat" alkavat vaikuttaa huippu-urheilijoina, purjehdus saanee Suomessa sen aseman, jonka sillä karttaan katsoen jo luulisi olevan.

Veikko Virkkula (Lähde: Esipuhe teoksessa, Aarre Bent ja Hansen P.G., Optimistijolla, Tammi, 1969)